Thaimaan suuri suru

Kohta on kulunut kuukausi koko Thaimaata koskettaneesta kuninkaan kuolemasta, josta on uutisoitu siellä Suomessakin asti. 88-vuotiaana kuollut kuningas hallitsi maata yhteensä 70 vuotta eli pisimpään kuin kukaan ikinä maailmassa. Suurin osa thaimaalaisista on elänyt koko elämänsä kunnioittaen vain yhtä kuningasta. Täällä kuningas on muutenkin tosi iso juttu ja häntä palvotaan kuin jumalaa. Niinpä voitte kuvitella, miten suuren surun kuolema sai thaimaalaisissa aikaan. Ajateltiin vähän päivittää tännekin, mitä seurauksia kuolemalla on ollut ja miten se on Bangokin elämään vaikuttanut.

Kuolemaa ehdittiin jo pelätä, mutta kellään ei oikeastaan ollut tietoa mitä sen jälkeen tulisi tapatumaan. Thaimaassa on ankarasti kielletty kuninkaasta ja kuningasperheestä pahaa puhuminen. Myös kuninkaan mahdollisesta kuolemasta ja sen seurauksista ei saanut puhua etukäteen, eikä mitään samankaltaista ollut tapahtunut niin pitkään aikaan, joten kysymysmerkkejä riitti. Kun lehdistä alkoi tulla virallisia ilmoituksia kuolemasta, thaikkuystävämme suosittelivat pysymään ensimmäisen illan sisätiloissa. Samaan aikaan televisiosta alettiin näyttää joka kanavalla vanhoja dokumentteja kuninkaasta, mikä jatkuu yhä edelleen.

Kaikista varoitteluista huolimatta kuolemaa seuranneet viikot ovat olleet rauhaisia ja elämä on jatkunut melko normaalisti. Kansalaisia itse asiassa neuvottiinkin jatkavat elämää tavalliseen tapaan, pitämään kaupat auki ja käymään töissä. Maahan julistettiin kuukauden suruaika, jolloin tulisi pukeutua tummiin vaatteisiin.  Aluksi katukuvassa näkyi ihan oikeasti pelkkää mustaa, mutta nyt mukana on myös joitain värejä. Paikalliset pukeutuvat kuitenkin pääsääntöisesti mustaan, harmaahan tai valkoiseen, virkamiesten ja esimerkiksi opettajien sen sijaan on pukeuduttava tummiin vaatteisiin kokonaisen vuoden ajan. Köyhille ja kodittomille mustia vaatteita lahjoitettiin ilmaiseksi.

Ensimmäiset päivät kaupunki oli ihan täynnä, kun paikalliset ympäri maata matkustivat kuolinpaikalle ja hautajaisiin. Surun saattoi nähdä jokaisen kasvoilta ja osa jopa itki julkisesti. Silloin tuntui suorastaan siltä, kuin eläisi itsekin keskellä hautajaisia, minne ikinä menikin. Nyt ympäri kaupunkia mainostauluille on vaihdettu suruvalittelut, aitoihin on kiinnitetty mustavalkoiset liinat ja kauppakeskuksiin on rakennettu pisteitä, joissa thaimaalaiset voivat kirjoittaa osanottonsa vihkoihin, mitä he paljon tekevätkin. Mustia ”rusetteja” on kiinnitetty olkavarteen osoittamaan surua. Monet katukaupoista myy nykyään vain mustia vaatteita. Jopa Air Asia kuulutti lentokoneen lähtiessä Balille osanottonsa kuninkaan poismenon johdosta. Lisäksi thaimaalaiset voivat nyt ilmaiseksi tatuoida yhdeksikön yhdeksännen kuninkaan muistoksi.

Suruajan myötä maassa kiellettiin ilonpito tietyksi ajaksi. Aluksi baarien huhuttiin sulkeutuvan ja alkoholimyynnin loppuvan. Todellisuudessa osa baareista on sulkenut ovensa, mutta suurin osa jatkoi toimintaansa vain ilman musiikkia ja suurta ilonpitoa. Alkoholin myynti loppui marketeista ehkä reilu viikoksi. Myös monet konsertit ja tapahtumat peruttiin tai siirrettiin ensi vuoden puolelle. Esimerkiksi nyt maanantaina juhlittavaa paikallista Loy Krathon festivaalia vietetään ilman paraateja tai ilotulituksia. Kuuleman mukaan baarien toiminta pitäisi kuitenkin jatkua normaalisti jo ensi viikolla.

Kuninkaan kuolemasta ei edelleenkään puhuta, vaan käytetään kiertoilmauksia. Suru on täällä varmaan aika pitkään läsnä, mutta turismi rullaa ihan tavalliseen tapaan, varsinkin nyt ensimmäisen kuukauden jälkeen. Saapa nähdä mitä muutoksia tulevaisuus vielä tuo. Meillä kaikki hyvin. :)

Koh Samet

Palataan taas menneeseen ja kirjoitellaan elokuun lopun reissustamme eräälle saarelle nimeltä Koh Samet. Tämä reissu oli meidän ensimmäinen kaksin toteutettu reissu ja olipas meillä mukavaa!

Reissu alkoi oikeastaan samalla tavalla kuin ensimmäinen saarireissumme. Lähdimme minibussilla Bangkokista samaa reittiä kuin viimeksi, mutta tällä kertaa jatkoimme vielä tunnin pitemmälle. Minibussissa oli myös tilaa makoilla kahdestaan miten päin halusi, sillä autossa oli meidän lisäksi vain yksi muu matkustaja:) Olen muuten saanut huomata, että meidän kauniimmasta osapuolesta ei ole kauheasti seuraa matkustaessa, yksin saa keksiä aktiviteettia toisen tuhnuttaessa vieressä:) Bussin pääteasemana toimi Ban Phe Pier, josta myös saarelle lähtevä lautta lähtisi. Ilta oli jo pitkällä joten etsimme itsellemme yöpaikan, joka löytyikin eräästä läheisestä hostellista. 2 hengen huoneelle taisi tulla hintaa 400 bahtia (10€). Nopea iltapala ja nukkumaan!

Seuraavana aamuna hyökättiin aamulauttaan jotta kerettäisiin nauttimaan koko päivä auringosta. Lautta muistutti enemmän kalastusalusta kuin lauttaa, perille se kuitenkin meidät toi. Ei kuitenkaan kaikkein tasaisinta kyytiä tarjonnut, onneksi kumpikaan ei ole kovin herkkä huonovointisuudelle:) Menopaluu lipun hinta taisi olla 120 bahtia (3€). Meitä oli etukäteen varoiteltu siitä että saarella saattaisi olla sisäänpääsymaksuun liittyviä huijauksia. Sisäänpääsymaksu pitää siis maksaa luonnosuojelualueelle mennessä ei silloin kuin tulet saarelle (Onnistuttiin välttämään tämä maksu koko viikonlopun ajan!). Tällaista huijausta ei onneksi meidän kohdalle sattunut, emmekä kyllä ole kuulleet että muutkaan vaihtarit olisivat sitä kokeneet. Majapaikan etsintään jo tottuneina aloimme etsimään saarelta meille koppia pariksi yöksi. 6 paikkaa taidettiin kiertää ja viimeisestä löytyikin meidän budjetillemme sopiva huone, vieläpä ILMASTOINNILLA! Moista luksusta saa budjetti huoneista etsiä melko pitkään;) Huoneen hinnasta saimme tingattua lähes puolet pois, joten lopulliseksi hinnaksi taisi muodostua 500 bahtia/yö (12,5€). Majoituksen hinnassa huomaa suuren eron turistikohteiden ja muun maan välillä. Sesongin aikaan tuolta saarelta olisi ollut ihan turha etsiä alle 800 bahtin huoneita.

Viime reissuta viisastuneina vuokrasimme skootterin jo ensimmäisenä päivänä(:D), ja eikun rannalle! Saaren hiekka on aivan uskomattoman pieni jyväistä, ensi kosketuksen jälkeen emme kyllä enää ihmetelleet saaren nimeä. Aikamme paistuttuamme oli aika lähteä etsimään saaren hiljaisempia rantoja. Ja se löytyikin aikamme etsittyämme. Ao Cho Beach oli kuin suoraan matkaesitteiden kuvastoista, valkoista hiekkaa, turkoosia vettä, vain muutama muu ihminen. Kaikki mitä vaan voi lomaltaan toivoa. Saman saaren Ao Phrao Beachillä kävimme myös katsomassa auringonlaskua, ja olihan se hieno vaikka pilvet vähän peittivät näkyvyyttä (Erikan instagram kuva taitaa olla täältä;)) Saarelta löytyi myös yksi lempiravintoloistamme. Tämä paikallinen ravintola tarjosi perinteistä TULISTA thai ruokaa edullisella hinnalla. Ainakin Tapsa oli iloinen;)

Kun saarta ajaa ympäri paikalta löytyy myös näköala paikkoja. Saaren eteläosassa on kaksi näköalapaikkaa, jotka tajoavat näkymän ympäri Thaimaan lahtea. Kalliot tarjoavat auringonlaskun kuohuvine merineen.

Aikansa kutakin, sunnuntai tuli ja oli aika lähteä. Paluu sujui tuttua minibus reittiä kohti Bangkokin metropolia.

Aikaahan tästä reissusta on jo kauan:D Yritetään taas kirjoitella, mutta tietäähän sen... Seuraavana vuorossa ainakin kuninkaan kuolema, 10 faktaa Thaimaasta, sekä Balin reissu;) Tai sitten ei, katsotaan mitä keretään, päätavoitteena kuitenkin täälä olon nauttiminen. Kirjoitetaan mitä keretään.


Yst. terveisin kaukomailta. Tapani ja Erika