Perillä

Heipsansaa ja terkkuja Bangkokista! Alkuhäslingin jälkeen vihdoin pieni paussi sille, että ehtii ottaa koneen esiin ja kirjoittaa tänne kuulumisia. Valmistautukaa siis tekstiryöppyyn viimeisen puolentoista viikon tapahtumista.

Lentomatka meni ihan mukavasti (ei korvakipuja jee). Tuntui jopa ihan kivalta päästä istumaan, kun oltiin saatu kävellä ensin portille lentokentän toisesta päästä toiseen ja ihan viimeiseen nurkkaan. Ruokatarjoiluihin kuului Fazerin suklaapatukat ja skumppalasilliset, niinpä päästiin heti kilistelemään matkan kunniaksi. PS. Ikkunapaikalla olisi paljon helpompi nukkua... (t. väsynyt Tapani)

Niin matkustajat kuin matkalaukutkin saapuivat kaiken jännittämisen jälkeen ehjänä perille. Turvatarkastuksien jälkeen taksi löytyi helposti seuraamalla taxi kylttejä, jotka johtivat vuoronumerotiskille ja seuraavaan vapaaseen taksiin. Tässä heti alussa Thaimaan kuumuus ja tunkkainen ilma iski vasten kasvoja, mutta onneksi päästiin pian ilmastoituun taksiin. Lentokentältä olisi heti voinut ostaa paikalliset liittymät, mutta pitkien jonojen takia päätimme skipata sen myöhemmäksi. Jälkeenpäin ajatellen lentokentältä voisi olla ihan fiksua ostaa liittymät, sillä siellä varmaan osataan puhua englantia, toisin kuin 7/11 kioskeissa.

Kahden huonosti nukutun matkustuspäivän jälkeen oltiinkin jo niin poikki, että heti hotellille päästyämme nautittiin sellaiset kivat kuuden tunnin päikkärit. Yövyttiin hotellissa(?) nimeltä Kaset Guesthouse, joka sijaitsi ihan Kasetsartin yliopiston kupeessa ja jossa kahden hengen pikkuhuoneelle tuli hintaa 13e yöltä. Henkilökunta ei puhunut juurikaan englantia, mutta lyhyen säätämisen ja elekielen jälkeen saatiin wifikin toimimaan. Huone oli ihan siisti (ei vielä päästy kokemaan jättitorakoita sängyn alla), tosin katossa näkyi siellä täällä homeläikkiä. Ainiin ja oltiin niinkin onnekaita, että huoneemme sijaitsi hissittömän hotellin viidennessä kerroksessa. Ei ehkä kuulosta kovin pahalta, mutta +30 asteen lämmössä niiden kipuaminen tuntui melkoiselta urheilusuoritukselta. Ihan käypä yhden yön visiitti kuitenkin, suosittelemme!

Illalla lähdettiin tsekkailemaan ympäristöä ja päästiin ensimmäistä kertaa testaamaan thaikkulainen katuruoka. Onnistuttiin jopa valitsemaan ihan hyvä annos (huolimatta thaimaankielisistä menuista), vaikkakin vähän tulinen länsimaiseen suuhun (tilasimme TOSI VÄHÄN tulisen annoksen). Katukauppiaat (eikä kovin monet muutkaan thaimaalaiset työntekijät) puhu yhtään englantia, mutta meille sattui ekalla kerralla sopivasti englantia osaava asiakas yhtä aikaa kojulle. Helppo nakki. Annoksen hinta noin 40 bahtia (n.1e).

Seuraavan päivän epistolaan kuului asunnon löytäminen. Check-out oli jo kahdeltatoista, joten nappasimme rinkat selkään, ja seivovan ruuhkan vuoksi päädyimme kävelemään parin kilometrin matkan ensimmäiseen asuntoehdokkaaseen. The Plim Place oli hotelli, jonka olimme aikaisempien vaihtarien blogitekstien perusteella ymmärtäneet olevan suosittu vaihtarien majapaikka. Tsiikasimme huoneet (juuri niin hyviä kuin olimme ajatelleetkin) ja saimme tarjouksen, mutta halusimme vielä katsoa myös muita vaihtoehtoja. Näytimme ilmeisesti niin kuolleilta kävelymme jälkeen, että henkilökunta tarjoutui ottamaan rinkamme takatilaan säilöön (mikä helpotus!). Jatkoimme Supalai Parkiin, joka koostui valtavan korkeista rakennuksista ja oli pihapiiriltään heti ensisilmäyksellä hienon näköinen. Henkilökunta respassa ei puhunut sanaakaan englantia, vaan työnsi puhelimen käteen, jossa vahvalla thaiaksentilla puhuva nainen kyseli toivomuksistamme huoneen suhteen. Puoliakaan ei ymmärretty, mutta meidät kuitenkin laitettiin odottamaan ja vähän ajan kuluttua eräs nainen tuli näyttämään pari huoneistoa. Täytyy sanoa, että 32. kerroksesta on hulppeat näkymät, mutta huoneiston hinta oli myös melko hulppea meille bugjettimatkailijoille. Yritimme myös etsiä TPY5 nimistä yöpaikkaa, mutta ympäriämpäri kierreltyämme emme löytäneet sitä. Tässä vaiheessa lämpö oli jo tehnyt tehtävänsä, joten päätimme palata alkupisteelle Plim Placeen.

Plim Place oli mielestämme sijaintina ihanteellinen. Vierestä löytyy about keskikokoinen kauppakeskus Rachayothin Major Cineplex. Matkaa koululle tulee noin 3 kilometriä ja Skytrain (BTS) asemalle toiseen suuntaan saman verran (sillä kulku muualle kaupunkiin) + muutama tienylitys kaupungissa, jossa jalankulkijoita ei väistellä. Tulevaisuuden vaihtareille asunto on mahdollista ottaa kauempaakin, sillä uutta Skytrain rataa rakennetaan tällä hetkellä kulkemaan suoraan yliopiston läheisyyteen. Vaikkakin olimme siis listanneet muita mahdollisia majapaikkoja (sijainniltaan hieman huonompia, jos haluaa olla lähellä kaikkea), päädyimme valitsemaan Plim Placen tulevaksi puolen vuoden kodiksemme. Ensimmäinen yhdessä hankittu koti (<3).

Tätä vauhtia tuleva skytrain valmistuu varmaan lähitulevaisuudessa

Keskiviikkona seikkailtiin yliopistolle ja rekisteröidyttiin International Studies Centerin toimistolla. Paikalle oli eksynyt muutama muukin vaihtari, joten siellä oli melkoinen kuhina vastassa. Näpyttelimme koneelle tietojamme ja lähdimme tutkimaan taas asuinaluettamme. Torstaina Tapanin koulun toinen vaihtari saapui Bangkokiin ,joten lähdimme Skytrainilla suurensuuren kaupungin syövereihin ja vietimme päivän hänen kanssaan kierrellen Siamin valtavia kauppakeskuksia. Siamista löytyi superhienoja ja superkalliita kauppakeskuksia, joissa kuljettiin sisään turvatarkastuksien läpi, ja nähtiinhän siellä myös Marimekko. MBK Center oli sen sijaan halvempi vaihtoehto, mutta 2000 liikkeen ja 8 kerroksen seassa olimme melko hukassa. Kiersimme ympäri yhden pelkkää elektroniikkaa sisältävän kerroksen, jossa jokainen kauppias tuli huutelemaan "sawadee ka" tai "hello" (yksi jopa "terve"), ja se sai riittää. Ystävämme oli jättänyt puhelimensa taksiin, joten vierailimme yhdessä Gigantin kaltaisessa elektroniikkaliikkeessä. Valitsimme puhelimen ja pikaisen ostopäätöksen jälkeen myyjä lähti täysillä juoksemaan puhelinta takahuoneesta (taisi tehdä samalla uuden 400m maailmanennätyksen). Siamissa nähtiin muuten ensimmäistä kertaa myös roppakaupalla länsimaalaisia, asuinalueellamme Chatuchakissa niitä ei paria vaihtaria lukuunottamatta juurikaan tullut vastaan.

Perjantaina koululla järjestettiin orientaatio uusille vaihto-opiskelijoille. Tunsimme olomme hieman nolostuneiksi, sillä emme olleet vielä hommanneet koulupukuja, toisin kuin suurin osa. Asia-exchangin ja muiden maksullisten vaihto-ohjelmien vaihtareilla oli oma aloituksensa jo edellisenä päivänä, jossa he olivat saaneet mahdollisuuden hankkia asiaankuluvan asustuksen. Lähdimmekin heti orientaation jälkeen vaateostoksille. Orientaatio sisälsi lähinnä puheita, Thaimaan tapakulttuuria, odottelemista, kiertoajelun (oppaan ääntä ei kuulunut ollenkaan) ja kirjastokierroksen (kirjastotädin kuiskaukset kuuluivat onneksi jokaisen henkilökohtaisista kuulokkeista, parannusta). Orientaatiossa tutustuimme jo muutamaan vaihtari-ihmiseen ja vietimme illan porukalla yhdessä Bangkokin skybaareista Cloud47. Ja pääsimme kokemaan ah niin ihanan Thaimaan sadekauden, kun koko illan satoi kaatamalla, mistä johtuen kaikki taksit olivat varattuja.. PS. Valkoiset kengät on Thaimaassa huono idea, sillä sateen jälkeen ne ovat ainakin kaikkea muuta kuin valkoiset. Liekkö täällä sataa kuraa?

Tässä kaikki tällä kertaa. Koitamme kiriä kirjoitustahdissa ja kertoa vielä myöhemmin lisää kuluneista päivistä. Nyt lähdemme Bangkokin vaihtarien yhteiseen Welcome Partyyn (jonka epäillään kyllä olevan feikki, hyvästi 750 bahtia) ja huomenna kutsuu Hua Hin. Haleja Suomeen!